Sukukansapäivänä tutustuttiin matkailuun suomalais-ugrilaisilla alueilla

Sukukansapäivän aiheena tänä vuonna oli matkailu suomalais-ugrilaisilla alueilla. Tapahtuman tavoitteena oli antaa näkemystä suomalais-ugrilaisten alueiden brändäyksestä ja vetovoimatekijöistä matkailun näkökulmasta. Helsingin Musiikkitalon Organo-salissa 19. lokakuuta pidetyn tapahtuman järjestäjinä olivat Karjalan Sivistysseura ja Sukukansojen ystävät. Matkailutapahtumaa edelsi M. A. Castrénin Seuran yhteistyökumppaniensa kanssa järjestämä paneelikeskustelu Katoavatko laulut tundralta – kielten ja lajien uhanalaisuus.

Tapahtuma oli looginen jatko Sukukansojen ystävien toteuttamalle työlle. Viime vuonna järjestö järjesti muotoilua eri suomalais-ugrilaisilta alueilta esitelleen Finno-Ugric Design Dayn. Sukukansojen ystävät on halunnut olla voimakkaasti popularisoimassa suomalais-ugrilaisia aiheita Suomessa. Matkailulla on suuri potentiaali popularisoida aihetta lisää ja tuoda aihetta lähemmäksi suomalaisia.

Matkailulla voi olla myös suurempikin arvo suomalais-ugrilaiselle maailmalle. Sillä on potentiaalia tarjota suomalais-ugrilaisille vähemmistökielille toivoa uudesta elpymisestä. Suomalais-ugrilaisen alan toimijoiden tuleekin löytää uusia kannustimia säilyttää ja elvyttää kieliä.

Maailmalta löytyy menestystarinoita vähemmistökielen- ja kulttuurin käytössä. Wales on onnistunut kymrin kielen ja perinteisen walesiläisen kulttuurin avulla erottumaan positiivisesti Britannian englanninkielisistä alueista. Nyt heräävä kysymys onkin, voiko vastaavia menestystarinoita syntyä suomalais-ugrilaiseen maailmaan.

Kuva: Eliza Rask

Sukukansapäivänä tutustuttiin matkailuun suomalais-ugrilaisilla alueilla

Paikan markkinointiin erikoistuneen konsulttiyhtiön seniorikonsultti Ilkka Vaura kertoi aiheen pohjustukseksi paikan markkinoinnista ilmiönä. Vauran mukaan paikan markkinointia on ollut aina, vaikka se Suomessa ja muualla onkin erikoisalana nuori.

Paikan markkinoinnin avulla on läpi historian houkuteltu ihmisiä muualle. Paikat kilpailevat keskenään niin investoinneista, yrityksistä, asukkaista, osaajista kuin matkailijoistakin. Paikan markkinoinnin ideana on, että alueesta nostetaan esiin strategisesti ainutlaatuisia ja erottavia asioita.

Paikan brändi on markkinoijan lupaus kuluttajalle. Mainetta ei rakenneta, vaan se ansaitaan. Brändin luomiseen tarvitaan tutkimusta ja analyysiä alueen erityislaatuisuuden ja vahvuuksien ymmärtämiseksi. Brändityö on olemassa olevien vahvuuksien kirkastamista ja siihen liittyvien kiteytysten ja viestien määrittelyä. Kiteytyksien pohjalta luodaan brändin ydinlupaus ja lopulta ydinlupaus rikastutetaan. Tuloksia tuottavassa markkinoinnissa 80 prosenttia on tunnetta ja vain 20 prosenttia faktaa.

Kuva: Eliza Rask

Saamelaisen porotilan valtti on aitous

Matkailusta Saamelaisalueella kertoi inarinsaamelaisen poromiehen Petri Mattuksen vaimo Kirsi Ukkonen. Ukkonen kertoi Mattuksen kasvaneen porosaamelaiseen perheeseen, jossa porotila siirtyi myöhemmin isältä pojalle.

Mattuksen porotilan periaatteena on, että mitään ei tehdä mitä ei tehtäisi ilman matkailua. Tila pyrkii profiloitumaan kaikin puolin aitona porotilana, jossa myös saamelaisuus on aitoa. Ukkonen nostikin aidon saamelaisuuden esille kilpailuetuna ja toivoi, että sen käyttömahdollisuuksia voitaisiin edistää luomalla oma tuotemerkki aidoille Sámi duódji –tuotteille. 

Kuva: Eliza Rask

Veskelyksen kylä panostaa karjalan kieleen

Karjalan tasavallan Suojärven piirissä sijaitsevan Veskelyksen kylän johtaja Irina Pogrebovskaja totesi karjalaisuuden olevan kylänsä brändin erottamaton osa. Veskelyksessä on aina asunut karjalaisia, joita on nykyisin 60 prosenttia kylän asukkaista. Heistä valtaosa osaa Pogrebovskajan mukaan karjalan kieltä.

Veskelys panostaa karjalan kieleen järjestämällä karjalan opetusta koulussa. Osaksi kylän päiväkotia on perustettu kielipesä, jossa lapset oppivat karjalaa jo varhaisessa iässä. Pogrebovskajan mukaan perusta karjalan opetukselle on vahva, sillä lapset oppivat mielellään kieltä ja kaikilta vanhemmilta on tullut tukea sille.

Matkailun kannalta Veskelyksen tärkein pääoma ovat ihmiset. Tulijoilla on mahdollisuus kuulla karjalan kieltä niin mummojen perinteisinä lauluina ja itkuvirsinä kuin nuorten uudempien versioiden muodossa.

Veskelys haluaa panostaa matkailussaan kielen ohella myös ympäristö- ja kulttuurimatkailuun. Tärkeintä Irina Pogrebovskajan mukaan on panostaa aitoihin asioihin. Alueen esillä pidettävien vahvuuksien tarkoituksena on houkutella kylään matkailijoiden lisäksi myös asukkaita. Kyseessä on kilpailu muiden alueiden kanssa.

Kuva: Eliza Rask

Omaleimaisuus ja luonnonläheisyys suomalais-ugrilaisten alueiden kilpailuvaltteina

Matkailuyrittäjä Petri Niikko on yhtiönsä Niikon matkojen kautta järjestänyt matkoja Vienan Karjalaan, Udmurtiaan ja Marinmaalle. Karjalan hän sanoo olevan erityinen kohde suomalaisille. Tämä näkyy Niikon mukaan siinä, että matkailuinfrastruktuurin puutteesta huolimatta Karjalassa oli paljon suomalaisia matkailijoita jo 1990-luvulla.

Marinmaan ja Udmurtian viehätyksen Niikko sanoo perustuvan siihen, että marit ja udmurtit ovat Euroopan viimeisiä luonnonkansoja. Luonnonuskonto elää ja voi hyvin Marinmaalla rukouksien ja uhrilehtojen muodossa. Marinmaalla järjestetään myös uskonnollisia juhlia, joihin osallistuu enemmän kävijöitä kuin Suomessa kirkkojen jumalanpalveluksiin.

Marinmaan ja Udmurtian matkoissa osana viehätystä ovat legendaariset junamatkat Volgalle. Petri Niikko on huomannut matkailijoiden arvostaneen myös hyvää ruokaa, musiikkia, tanssia, kyläjuhlia, museoita sekä perinteisten vaatteiden symboliikkaa. Suomalais-ugrilaisilla alueilla on Niikon mielestä paljon sisältöä luodakseen itsestään menestyvän matkailubrändin.

Kuva: Eliza Rask

Matkailun mahdollisuudet suomalais-ugrilaisten kielten kannalta

Sukukansapäivän perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että suomalais-ugrilaisten alueiden matkailubrändin tulee menestyäkseen perustua vahvasti kansojen omaperäiselle kulttuurille. Suomalais-ugrilaisten kansojen läheinen luontosuhde sekä värikäs kulttuuri laulujen, tanssien, ruuan ja asujen muodossa tekevät matkailun kyseisillä alueilla potentiaalisesti kasvavaksi alaksi.

Irina Pogrebovskajan esityksestä kävi ilmi, että Veskelyksessä halutaan panostaa karjalan kielen opetukseen myös matkailun näkökulmasta. Karjalan kielellä onkin Karjalan tasavallan matkailun kannalta suuri potentiaali, joka liittyy paitsi alueen oman kielen tuomaan omaleimaisuuteen, niin myös karjalan kielen keskinäiseen ymmärrettävyyteen suomen kielen kanssa.

Matkailu on yksi mahdollisista keinoista, joiden avulla suomalais-ugrilaisten kielten puhujille on mahdollista antaa konkreettisia lisäkannustimia säilyttää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Suomalais-ugrilaisten kielten tulevaisuuden kannalta on syytä toivoa, että matkailu voi nostaa kielten statusta ja siten saada ihmiset vaalimaan kansojensa kulttuuriperintöä.

Kuva: Eliza Rask

Sakari Linden
Kirjoittaja on Sukukansojen ystävät ry:n puheenjohtaja

Matkakertomus: Kuujärvi

Lyytiläinen Seura tek heinäkuussa 2013 matkan Kujärven kunnan 450-vuotisjuhlaan. Lähimmä matkaan lauvantakuamuna 20.7. pikkupussila Helsingin Rautatientorilta. Matkaseurruussammo olj 13 henkillyy, joista kaks nous kyittiin vasta matkan varrelta. Rajan ylitimmä Vualimuala. Nuin 12 tunnin ajomatkan perrään suavumma perilen D'ogensuun kyllään, joka on Kujärven kyläryhmän piäkylä, ja majotumma Lyytikottiin.

Tervetulliisiks söimmä illallista talon emännän tarjjoilemana ja tapasimma isäntämmökkii, joka olj juur palanna nuapurkylästä, jossa niin ikkään juhlittiin vuosjpäiväpruasniekkoo. Illallisen perrään pakkasimma muistiinpanovälinneet ja lähimmä paikala Koskisen Janin ja Nouron Villen kansa ehtimmään kylänraitilta lyytin kielen huastajjii. Eräs Petroskoista kotosin olova pere neuvokkii meijät noppiisti nuapurisa Mit'uun Lüs'an pihhaan, jossa olj sattumalta juur mänössä Lüs'an 71-vuotispäivät. Joimma tietä ja hustomma lyytiks ja suomeks. Venäjän kieltä emmä juurikkaan tarvinneet, eikä meistä kolomesta venäjjee osannaa kukkaan muu kunj Ville.

Sunnuntakuamuna isä Veikko pitj kylän kirkossa jumalanpalaveluksen, jossa kielinä käytettiin lyyttii, suommii ja venäjjee. Sen perrään kiertelimmä kylässä ja tutustumma rakennuksiin. Perintteissiin karjalaistyylissiin puutaloloihen sejassa kohos neuvostoaikassii valakossii elementtitaloloita, joihen seinnii koristivat ajan tyylin mukasesti vanhoja kirjontakuvijoloita mukkailovat tiiljkoristukset. Kylän keskustassakkii vastaan kävelj lehmii ja ainnuusta kyläkaupasta suatto ostoo mm. olutta, limpparrii, hivusvärilöitä ja jopa tekoripsii. Myöntteisenä yllätyksenä pittää mainitak uuvet kakskieliset tienviitat, joihen olj paikonj lisätty lyytinkielisettii tiennimet.

Ihe Pruasniekka sunnuntakina alako klo 17.00 naiskuoro Pitk'randaasiin laulula. Muu virallinen ohjelma ja kunniikirjoin jaanta kesti iltayheksään suakka. Tunnustuksii jaittiin venäläisseen tappaan mm. kunnan parraiten hoijetusta pihamuasta. Ohjelmassa alakuperäskielj kuulu valitettavan vähän. Koko juhlan juonto olj järestetty pelekästään venäjäks, vaikka kakskielissyys ois olluna heleposti totteutettavissa esjmerkiks kahela juontajala, joista toinen ois huastana lyyttii ja toinen venäjjee. Työtä tasa-arvosemman kieljpolitiikan etteen on siis vielä paljon eissä.

Parraiten ohjelmasta jäi mielleen eillisiltasen tuttavvuutemmo Mit'uun Lüs'an vauhikas lyytinkielinen ekstempore-esitys laulusta: "Aunukses on čomat brihat, meiden kyläs čomembat." Mit'uun Lüs'an olj kuulemma tyttäresä ja tyttärentyttäresä kansa aikannaan voittana kieljkileppailunnii, jossa mitattiin, missä perreessä lyytin kielj sujjuu parraiten kolomessa sukupolovessa. Valitettavasti kieltä ei kuitenkkaan tässäkkään perreessä käytetty ennee aktiivisestik arkikielenä.

Juhlan järestetyn ohjelman perrään alakovat tanssit ja saikkiik ylty, joten palasimma lyytikottiin iltaruuvalen, jonka perrään osa meistä läks vielä jatkammaan ilttoo juhlapaikalen.

Muanantakuamuna suuntasimma Aleksanter Syväriläisen Pyhän Kolominaisuuven luostarriin, johon tutustumma uamupäivän ajan. Lyytikottiin palattuuta selevis, jotta paikallisessa koulussa alakas syksylä vihonj vappaaehtonen lyytin kielen opetus livvin ohela. Illan mittaan piäsimmä vielä saunommaan oikkiissa savusaunassa, josta Jani ja Ville kuten vuotettavissa olj katosivat kielentutkimusmatkalen saunan omistanneen perreen pihhaan. Iltasela yritimmä Janin, Villen ja Hermannin kansa löyttee vielä Paloniemelen, johon Yrjö Jylhännii tiijettään aikannaan ihastunneen, mutta reittivalintammo olj viärä. Mehikköiselä yökävelylä näimmä kuitennii enemmän kunj tarppiiks paikalisluonttuu ja Kujärven täyskuukkii pilekahti välilä pilevviin rausta.

Palluumatkala poikkesimma hieman matkasuunnitelmasta ja pysähymmä 15 minnuuttii Aunuksessa. Osa käväs kirkossa, myö pyörähimmä Janin kansa musejossa, jossa olj opasteet niin livviks kunj venäjäksii ja lähes koko paikala olova henkilökunta osas livvin kieltä. Näytilä olj mm. kansanasuloita, mehästys- ja kalastusvälinneitä ja tuohesta punotuita tarve-esinneitä, joihen ei tietenkkään niin lyhheelä pistäytymiselä paljon kerennä syvveytymmään. Ertyisesti mielleen jäivät pikkutarkat tuohiset kalevalanhuahmovikkuurit.

Suommeen palattiin pitkin Luatokan ranttoo ja raja ylitettiin Värtsilässä. Reissu olj aivan liijan lyhyt, mutta rikas ja nähtävvee ja tutkittavvoo jäi varmasti seurroovalennii kerralen.

Aino Rauttiinen

Vähemmistökielj- ja murreaktivisti

Matkakertomus on kirjutettu Riäkkylän ja Kittiin seuvun savolaismurttiila, joka on kirjuttajan äitinkielj.

Karjalaine – pagize omal kielel

Julkaistu: Oma Mua 5.11.2013


SAKARI LINDEN
Runon käänsi suomesta aunuksenkarjalan murteelle NATALJA ANTONOVA


Karjalaine – pagize omal kielel

Karjalaine – pagize omua kieldy ylbiesti. Pagize lujah, sendäh gu se on sinun oma kieli. Pagize kuuluvembah, se on vuitti sinuudas, sinun kanzua da kodimuadu.

Karjalaine – pagize omua kieldy, sendäh gu se on čoma kieli. Pagize, sil se on näbei kieli. Pagize, sendäh gu se on rikas Kalevalan kieli.

Karjalaine – pagize omua kieldy lapsil da bunukoil. Pagize, sendäh gu se on sugupolvien väline langu. Pagize, älä ruohti katkata sidä sivostu. Pagize, sil et voi andua lapsel hävittiä kielen rikkavustu.

Karjalaine – pagize omua kieldy meile suomelazile. Pagize, hozi emmo ellendä juuri kai. Pagize, sil olemmo samua Kalevalan kanzua.

Karjalaine – pagize omas muas omal kielel. Pagize, sil sinuu ellendetäh. Pagize, sendäh gu sinuu arvostetah.

Karjalaine – pagize omal kielel Vienan igivahnoih korbiloih näh, pagize Puanajärven pindoih näh, Oniegujärven aualdoloih näh. Pagize kielel Vieljärven kylän kujoloih näh, Puadanen puutaloloih näh, Seesjärven kala-abajoih näh. Pagize sil Petroskoin valoloih näh da Anuksen kirikön kuupoloih näh.

Karjalaine – pagize omal kielel kaikkeh näh.

Piädielo, gu pagizet.


Suomenkielinen alkuperäisversio:


Karjalainen – puhu kielelläsi

Karjalainen – puhu kieltäsi ylpeästi. Puhu lujaa, sillä se on oma kielesi. Puhu kuuluvasti, koska se on osa sinua, kansaasi ja kotiseutuasi.

Karjalainen – puhu kieltäsi, koska se on kaunis kieli. Puhu, sillä se on jalo kieli. Puhu, koska se on rikas Kalevalan kieli.

Karjalainen – puhu kieltäsi lapsillesi ja lapsenlapsillesi. Puhu, koska se on sukupolvienne välinen yhteys. Puhu, koska et voi katkaista tuota sidettä. Puhu, koska et voi antaa lapsesi menettää kielesi rikkautta.

Karjalainen – puhu omaa kieltäsi meille suomalaisille. Puhu, vaikka emme kaikkea ymmärtäisi. Puhu, sillä olemme samaa Kalevan kansaa.

Karjalainen – puhu maastasi omalla kielelläsi. Puhu, koska sinua ymmärretään. Puhu, koska sinua arvostetaan.

Karjalainen – puhu maastasi omalla kielelläsi. Puhu, koska sinua ymmärretään. Puhu, koska sinua arvostetaan.

Karjalainen - puhu kielelläsi Vienan jylhistä korvista. Puhu Paanajärven pinnasta, Äänisen aalloista. Puhu kielelläsi Vieljärven kylänraiteista, Paatenen puutaloista, Seesjärven kalansaaliista. Puhu sillä Petroskoin valoista ja Aunuksen kirkon kupoleista.

Karjalainen - puhu kielelläsi mistä vain.

Pääasia, että puhut.

 

#sukukansat

Monet sukukansojen ystävät ovat varmasti huomanneet viime aikoina Facebookissa yleistyneet hashtagit. Tällaiset symbolit ennen yksittäisiä sanoja: #. Itse en ole vielä niitä alkanut käyttämään, mutta muualla maailmassa nämä näyttävät olevan jo erittäin yleisiä. Myös Suomessa niitä käytetään melko usein, mutta ainakin omien havaintojeni pohjalta sanoisin, että tietyt ihmiset käyttävät niitä erittäin paljon, toiset taas eivät ollenkaan. Moni varmasti miettii vielä, onko kyseessä uhka vai mahdollisuus.

Näiden merkkien takana on mitä ilmeisimmin Twitter. Mainitsen ensiksi, että hieman vanhemmassa sosiaalisessa mediassa suomalais-ugrilaiset ovat jakautuneet. Esimerkiksi Suomessa ja Virossa moni on nykyään Facebookissa, mutta itäisempien sukukansojen keskuudessa Vkontakte-sivusto on reippaasti suositumpi. Twitter puolestaan ei näytä olevan juurikaan suositumpi täällä kuin meilläkään. Tietysti tällaiset asiat voivat levitä nopeammin kuin aavistaisikaan, eikä lähivuosienkaan tilannetta uskalla ennustaa. Suosittelisin sukukansojen asioista kiinnostuneita liittymään myös Vkontakte-sivustolle, sillä monet uutiset tulevat ensimmäisenä tänne. Ainakin kannattaa liittyä järjestömme Facebook-ryhmään, sillä tärkeät uutiset pyritään välittämään tätä kautta.

Kirjoitan tästä aiheesta sen johdosta, että monien maailman alkuperäiskansojen keskuudessa Twitter on jo tullut melko suosituksi. Monista muista medioista poiketen Twitterin sisältö on hyvin vapaasti haettavissa ja käytettävissä. Iiri-aktivisti Kevin Scannell on jo vuosikausia seurannut eri kielillä kirjoitettuja twiittejä. Tämän työn pohjalta on syntynyt sivusto Indigenous Tweets. Sivun ideana on kerätä eri vähemmistökielisiä Twitter-käyttäjiä yhteen. On selvä ongelma, että vähemmistökielen käyttäjä ei välttämättä pääse nauttimaan twiiteistä omalla kielellään, sillä ne jäävät helposti enemmistökielen jalkoihin tässäkin asiassa. Scannell kertoi hänet syksyllä tavatessani, että hänellä on kaksi Twitter-tiliä, joista toisessa hän seuraa vain iirinkielisiä käyttäjiä. Moista luksusta ei liene vielä yhdelläkään suomalais-ugrilaisella kielellä paitsi suurimmilla, mutta aika näyttää, ehkä tilanne muuttuu vielä. Tästä voisivat myös vähemmistökieli- ja murreaktivistit ottaa vaarin. Ei olisi mahdotonta tehdä eri Twitter-tilejä eri kielille, joita haluaisi itse opetella tai käyttää enemmän.

Indigenous Tweets -sivuston listaa katsoessa huomaa, että tähän joukkoon mahtuu kaikenlaisia kieliä. Ilmeisesti päävaatimus on, että kieli on jollain tavalla heikommin edustettuna internetissä. Listan suurin Twitter-vähemmistökieli on tällä hetkellä baski. Mutta hieman suurempien kielten joukossa on myös pohjoissaame. Tämän perusteella sitä käytetään Twitterissä enemmän kuin vaikkapa navajoa. Kävin listaa läpi muita suomalais-ugrilaisia kieliä varten, ja listalta löytyvät muun muassa luulajansaame ja kveeni. Lähes kaikki kirjoittavat toki muillakin kielillä, mutta prosenttiluku näyttää esimerkiksi udmurtiksi tai komiksi kirjoitetun osuuden. Luvut voivat joskus olla hyvinkin pieniä, mutta nähdäkseni näin vastikään alkaneen asian suhteen ei missään nimessä kannata olla pessimistinen. On myös mahdollista lisätä itse listalle tiettyjä kieliä käyttäviä, vaikka järjestelmä nähdäkseni yrittää heitä itsekin etsiä koko ajan. Nyt listattuja käyttäjiä on syytä käydä tarkasti läpi, välillä voi löytyä kaikkea yllättävääkin. Näyttää siltä, että Twitteriä käyttää pohjoissaameksi jopa Vladimir Putin! Mitä tämä onkaan, voiko tähän uskoa? Käyköön jokainen itse lukemassa!

Tämän lisäksi Scannell pitää vastaavaa listaa myös blogeista. Tämä voi kiinnostaa monia, jotka kaipaavat pidempiä tekstejä. Nyt sugrikielistä löytyy taas vain pohjoissaame. Tähän loppuun voisin sanoa, että muilla suomalais-ugrilaisilla vähemmistökielillä kirjoitettuja blogeja on varmasti tätä enemmänkin. Niitä voisivat asiasta paremmin tietävät listata vaikka tämän blogin kommentteihin, mistä Sukukansojen ystävät ry lupaa koota ne listaksi ja lähettää eteenpäin.

Mainittakoon, että Twitterin mahdollisesti yleistyessä tulee myös Sukukansojen ystävät ry osallistumaan tähän työhön mahdollisimman monia suomalais-ugrilaisia kieliä käyttäen. Nyt on vielä parempi keskittyä näihin paremmin tuntemiimme, vaikka asiaa seurataankin koko ajan.

Niko Partanen
Varapuheenjohtaja
Sukukansojen ystävät ry

Suomalaiset - matkalle Karjalan kyliin!

Karjalan tasavallassa karjalaa osaavien karjalaisten kuuluu nykyään enää harvoin puhuvan omaa kieltään julkisilla paikoilla. Tilanne on kuitenkin eri suomalaisten kanssa. Meille voidaan kyllä pagistah äijä karielagze.

Matkustin heinäkuussa linja-autolla Petroskoista Vieljärvelle, Prääsän piiriin. Ihmiset olivat sisätiloissa hiljaa tai puhuivat toisilleen venäjää. Lukiessani repusta kaivamaani karjalankielistä Oma Mua -lehteä, luuli niin ikään Vieljärvelle matkalla ollut Sergei minun lukevan suomalaista lehteä. Vastasinkin hänen kysymyksiinsä Suomesta kömpelöllä venäjän kielen taidollani.

Sanomalehden karjalaiseksi tunnistanut vanhemmanpuoleinen nainen rohkaistui puhumaan minulle tämän jälkeen omalla äidinkielellään, ehdalla livvillä eli aunuksenkarjalalla. Panitämerensuomalainen, omilla kielillämme puolin ja toisin käyty keskustelumme sujui hyvin ja vain joitakin sanoja ja ilmaisuja jäi ymmärtämättä. Bussista paljastui tämän jälkeen vielä muitakin karjalaa puhuvia matkustajia.

Muut matkustajat olivat lievästi ihmeissään, kun ulkomaalainen ja paikallinen henkilö puhuivat ymmärrettävästi keskenään. Tätä ei olisi tapahtunut kahden karjalaisen ollessa kyseessä.

Johtopäätös: Lisää suomalaisia matkaajia Karjalan maaseudulle ja čoma karjalan kieli kuulumaan!

Sakari Linden
Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry

Sukukansapäivää vietetään lauantaina

TIEDOTE 18.10.2013
Julkaisuvapaa


Sukukansapäivää vietetään lauantaina

Sukukansapäivä on suomalais-ugrilaisille kansoille ja kielille omistettu
juhlapäivä, jota vietetään vuosittain lokakuun kolmantena lauantaina.
Sukukansapäivää juhlistetaan Helsingin Musiikkitalossa lauantaina 19.
lokakuuta klo 13 alkavassa M. A. Castrénin järjestämässä tilaisuudessa,
jossa paneelikeskustelun aiheena on kielten ja lajien uhanalaisuus.

Karjalan Sivistysseuran ja Sukukansojen ystävien klo 15 alkavassa
matkailuaiheisessa tilaisuudessa Iter Finno-Ugricum esiintyvät paikan
markkinointiin erikoistunut konsultti Ilkka Vaura Place Marketingista ja
suomalais-ugrilaisille alueille yhtiönsä kautta järjestänyt Petri Niikko.
Karjalan tasavallan Veskelyksen kylän johtaja Irina Pogrebovskaja
puolestaan kertoo karjalan kielen merkityksestä kylänsä matkailun
edistämisessä ja inarinsaamelainen Petri Mattus saamelaisuuden roolista
saamelaisten kotiseutualueen matkailussa.

Tilaisuuden järjestäjät haluavat tuoda esille matkailun hyödyn
vähemmistökielten ja -kulttuurien näkökulmasta. Ulkopuolisten kiinnostus
vähemmistökulttuuriin kohottaa paikallisten itsetuntoa, auttaa heitä
näkemään oman kielensä ja kulttuurinsa arvon ja rohkaisee toimimaan niiden
säilyttämisen puolesta.

- Suomalais-ugrilaisten kielten säilyttämiseksi ja kehittämiseksi on
löydettävä uudenlaisia kannustimia. Matkailu voi tarjota monelle kielelle
toivoa uudesta elpymisestä, sanoo Sukukansojen ystävien puheenjohtaja
Sakari Linden.

Karjalan Sivistysseuran puheenjohtaja Eeva-Kaisa Linna näkee Karjalan
tasavallan erityisen lupaavana alueena matkailun kannalta:

- Karjalaan meillä suomalaisilla on erityinen suhde. Tasavallan päämies
Aleksandr Hudilainen on nostanut esiin Karjalan Suomen ja Venäjän välisen
taloudellisen yhteistyön. Mahdollisen sijoitustoiminnan ohella Karjala
tulee nähdä myös potentiaalisena matkailukohteena. Alueella asuvien suomen
ja karjalan kielen taitajien vuoksi matkailu Karjalassa voidaan
kielellisestikin kokea kiinnostavaksi ja jopa helpoksi.


Lisätietoa:
Sukukansapäivä 2013 Facebookissa


Lisätiedot:

Eeva-Kaisa Linna
Puheenjohtaja, Karjalan Sivistysseura
Puh. 040 5003403

Sakari Linden
Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät
Puh. 050 3037098

 

Suomalais-ugrilaista yhteistyötä tekevät järjestöt haluavat sukukansapäivästä liputuspäivän

TIEDOTE 17.10.2013
Julkaisuvapaa


Järjestöt haluavat sukukansapäivästä liputuspäivän

Suomalais-ugrilaista yhteistyötä tekevät järjestöt ehdottavat
sukukansapäivän julistamista vakiintuneeksi liputuspäiväksi. Kannanottoon
yhtyneet järjestöt toivovat, että sisäministeriö määräisi valtion virastot
ja laitokset liputtamaan sukukansapäivänä ja suosittaisi yleistä liputusta
myös muille.

Vetoomukseen ovat yhtyneet seuraavat järjestöt:
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunta
Karjalan Kielen Seura ry
Lyydiläinen Seura ry
Sukukansojen ystävät ry
Suomen Inkeri-liitto ry
Tverinkarjalaisten ystävät ry
Uhtua-Seura ry

Sukukansapäivä on suomalais-ugrilaisille kansoille ja kielille omistettu
juhlapäivä, jota vietetään vuosittain lokakuun kolmantena lauantaina.

Suomen tulisi kannanottoon yhtyneiden järjestöjen mielestä ottaa asiassa
mallia kahdesta muusta suomalais-ugrilaisesta valtiosta, Unkarista ja
Virosta. Unkarin parlamentti hyväksyi 9. huhtikuuta 2013 lain, jonka
mukaan maassa juhlitaan lokakuun kolmatta lauantaita sukukansapäivänä.
Viron parlamentti sääti jo vuonna 2011 lain, jonka mukaan sukukansapäivä
on maassa liputuspäivä.

Sukukansapäivän virallinen juhlistaminen tekisi suomalais-ugrilaiset
kansat ja kielet näkyvämmäksi Suomessa. Se antaisi suomalaisille myös
paremman mahdollisuuden pitää yllä yhteyksiä kielisukulaisiinsa ja
tiedostaa paremmin kielitaustansa merkityksen osana omaa
identiteettiään.

Sukukansapäivän keskeisempi asema maassamme olisi myös
kunnianosoitus omille suomalais-ugrilaisille kielivähemmistöillemme,
saamelaisille ja karjalaisille, sekä inkerinsuomalaisille.


Lisätietoa:

Simo Kantele
Puheenjohtaja, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan
sukukansavaliokunta
Puh. 0400 120564

Ari Burtsoff
Sihteeri, Karjalan Kielen Seura ry
Puh. 045 3565601

Herman Hakala
Puheenjohtaja, Lyydiläinen Seura ry
Puh. 050 5231311

Sakari Linden
Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry
Puh. 050 3037098

Alina-Sinikka Salonen
Puheenjohtaja, Suomen Inkeri-liitto ry
Puh. 040 7437042

Tapio Mustonen
Puheenjohtaja, Tverinkarjalaisten ystävät ry
Puh. 040 7039777

Kari Kemppinen
Puheenjohtaja, Uhtua-Seura ry
Puh. 0500 203448

SUKUKANSAPÄIVÄ 2013

Tervetuloa viettämään suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistä juhlaa!

Sukukansojen ystävät järjestää yhteistyössä Karjalan Sivistysseuran kanssa matkailuaiheisen tapahtuman Iter Finno-Ugricum. Sukukansapäivän aloittaa M. A. Castrénin Seuran yhteistyökumppaniensa kanssa järjestämä paneelikeskustelu Katoavatko laulut tundralta – kielten ja lajien uhanalaisuus.

Pyydämme ilmoittautumaan tapahtumaan sähköpostitse osoitteeseen sukukansojenystavat@mafun.org tai tapahtuman Facebook-sivulla (Sukukansapäivä 2013).

Sukukansojen ystävien hallitus

---

SUKUKANSAPÄIVÄ 2013

Aika: la 19.10.2013 klo 13.00–14.30
Paikka: Musiikkitalo, Organo-sali, Mannerheimintie 13 a, Helsinki

PANEELIKESKUSTELU Katoavatko laulut tundralta – kielten ja lajien uhanalaisuus

Vera Kondratjeva, laulua
Pj. Ildikó Lehtinen, avaussanat

Panelistit:
Professori Ilkka Hanski (Helsingin yliopisto, biotieteiden laitos)
Vpj. Hanna Helander (City-Sámit)
FT, tutkija Lari Kotilainen (Helsingin yliopisto, suomen kieli ja kulttuuri)
BA Norman Langerak (Helsingin yliopisto, suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit)
Johtaja Pirkko Nuolijärvi (Kotimaisten kielten keskus)
Professori Sirkka Saarinen (Turun yliopisto, suomalais-ugrilainen kielentutkimus)
Tutkija Outi Vesakoski (Turun yliopisto, biologian laitos)

Moderaattoreina toimivat pj. Ildikó Lehtinen ja toimittaja Kirsikka Moring.

Lisätietoja: M. A. Castrénin seura, puh. (09) 135 7820


-----------Klo 14.30–15.00 kahvitauko --------------


ITER FINNO-UGRICUM – matkailu suomalais-ugrilaisilla alueilla

15:00
Avaussanat

15:10
August Vilhelm Ervasti, Ahma. Kertomus unohtuneitten maasta. Karjalan Sivistysseura julkistaa 113 vuotta arkistojen kätköissä käsikirjoituksena maanneen kaunokirjallisen teoksen.

15:20
Alueiden brändäys - kieli ja kulttuuri. Ilkka Vaura, seniorikonsultti, Place Marketing

15:50
Saamelaisuuden rooli saamelaisten kotiseutualueen matkailussa. Petri Mattus, matkailuyrittäjä.

16:10
Karjalan kielen rooli Veškelyksen kylän matkailun edistämisessä.
Irina Pogrepovskaja, Veškelyksen kylä, ECHO-hanke

16:30
Matkailu ja mielikuvat. Miten herättää kiinnostus matkalle suomalais-ugrilaisuuteen? Petri Niikko, Niikon Matkat


Muutokset ohjelmaan mahdollisia.

–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Kaikkiin sukukansapäivien tilaisuuksiin on vapaa pääsy!
–––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Sukukansapäiviä on järjestetty Suomessa jo vuodesta 1992 lähtien.

Tänä vuonna mukana ovat olleet seuraavat tahot: HYYn sukukansavaliokunta; Karjalan Sivistysseura; Olutravintola Villi Wäinö ja Media Cerevisia Oy, Olutsilta - Õllesild, Suomen Viro-yhdistysten liitto, Tuglas-seura, Viljandin ystävät ja Viro-instituutti Suomessa; Sibelius-Akatemia, kansanmusiikin aineryhmä; Sukukansojen ystävät; Suomalais-Ugrilainen Seura; Suomi-Unkari Seura; Tverinkarjalaisten ystävät; M. A. Castrénin seura ja Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Kansalaisjärjestöt suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuureja säilyttämässä

15. – 19. kesäkuuta järjestettiin Urojärven leirikeskuksessa, Karjalan tasavallassa Venäjällä, ”Kansalaisjärjestöt suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuureja säilyttämässä” – koulutushankkeen ensimmäinen osa. Suomi-Venäjä-Seuran järjestämän ja Koneen Säätiön ja Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman hankkeen tavoitteena on saada suomalais-ugrilaisen liikkeeseen mukaan uusia aktiiveja ja kouluttaa heidät monipuolisiksi järjestötyön osaajiksi. Tämän lisäksi hankkeen tavoitteena oli saada aikaan konkreettisia yhteistyöhankkeita eri suomalais-ugrilaisten alueiden välille.

Koulutuksen sisältö oli monipuolista ja laadukasta. Koulutus sisälsi esiintymistaitoihin, mediaan, virkamiehen kanssa asiointiin ja hankehallintoon liittyviä asioita. Osallistujat kuulivat myös alkuperäiskansojen oikeuksista, maailmanlaajuisesta alkuperäiskansaliikkeestä ja kielten elvytyksestä. Lisäksi kuultiin paikallisesta toiminnasta karjalan kielen säilyttämiseksi ja karjalaisen kulttuurin kehittämiseksi.

Kulttuuripuolesta vastasivat niin koulutettavat itse kuin Petroskoin kaupunkikin. Koulutukseen osallistujat esittivät lauluja, tansseja ja leikkejä omilta suomalais-ugrilaisilta alueiltaan. Mieleenpainuvimpia esityksiä oli ersäläisen räppärin omalla äidinkielellään esittämät kappaleet. Ersäläinen Melsedej todisti konkreettisesti, että Venäjän suomalais-ugrilaiset kielet ovat myös nykyaikaisen kulttuurin kieliä. Muodollisemman ohjelman osana puolestaan oli Karjalan kansallisen teatterin karjalankielinen näytelmä Hodari (suom. Huotari), joka keräsi katsojilta runsaasti kiitosta.

Karttuneiden kokemuksien ja taitojen ohella koulutushankkeen ensimmäisestä osasta jäi myös konkreettisia hankkeita kehitettäväksi toista koulutusjaksoa varten. Tärkeä osa koulutusta oli työskentely aihekohtaisissa pienryhmissä. Omat ryhmänsä oli taloudellisille, viestintään ja kieleen liittyville hankkeille. Niissä koulutettavat saivat lisätietoa hankkeiden toteutuksesta erityisesti Venäjän olosuhteissa.

Esimerkkinä hankeideasta on Venäjän eri suomalais-ugrilaisten alueiden ja Suomen välinen varhaisnuorten leiriohjelma. Siinä pyrittäisiin saamaan leireille osallistujiksi erityisesti ns. riskinuoria, joista toivotaan myöhemmin saatavan aktiiveja suomalais-ugrilaiseen liikkeeseen. Ohjelma koostuu eri alueilla järjestettävistä leireistä, joista viimeinen osa järjestettäisiin Suomessa. Sukukansojen ystävät on valmis etsimään Suomesta potentiaalisia partnereita hankkeelle.

Lisätietoa hankkeesta löytyy täältä

Sakari Linden

Sukukansojen ystävien tervehdyspuheenvuoro VII Karjalan Rahvahan Kerähmössä

Karjalan tasavallan Prääsässä 7. kesäkuuta 2013 pidettyyn VII Karjalan Rahvahan Kerähmöön vierailijana osallistunut Sukukansojen ystävien puheenjohtaja Sakari Linden piti tapahtumassa seuraavan tervehdyspuheen:

VII Karjalan Rahvahan Kerähmöön osallistuivat Kerähmön valtuutettujen neuvoston väistynyt puheenjohtaja Olga Žarinova (vas.), Karjalan tasavallan päämies Aleksandr Hudilainen, Kerähmön valtuutettujen neuvoston uudeksi puheenjohtajaksi valittu Tatjana Kleerova ja valtuutettujen neuvoston jäsen, neuvoston entinen puheenjohtaja Viktor Bogdanov.

Arvoisa Kerähmön valtuutettujen neuvoston puheenjohtaja,

Hyvä Karjalan Rahvas,

Kiitän omasta ja Sukukansojen ystävien puolesta kutsusta Kerähmöön. On suuri kunnia osallistua tänne.

Oma sukutaustani on kokonaan Länsi-Suomessa. Kuitenkin Karjalalla ja karjalan kielellä on jo oma tärkeä paikkansa sydämessäni. Nyt kun Kerähmö järjestetään Prääsässä, on kuin ympyrä sulkeutuisi omalta kohdaltani. Kaksi vuotta sitten, heinäkuussä 2011, päätin Prääsän piirin Vieljärvellä vieraillessani tukea teitä – karjalaisia – pyrkimyksissänne elvyttää ja ylläpitää kieltänne ja kulttuurianne.

Uskon, että karjalan kielellä on tulevaisuutta. Kieli ja äidinkieli on aina itseisarvo, mutta sen ohella kielen säilyttämiseksi tarvitaan välineellisiä syitä. Esimerkki tuollaisesta välineellisestä syystä voisi olla se, että karjalan kieli nähtäisiin Suomea ja Venäjää yhdistävänä tekijänä. Karjalan kielestä on tehtävä tärkeä osa Karjalan tasavallan markkinointistrategiaa. Karjalan kieleen liittyvä imago voi hyödyttää kaikkia tasavallan asukkaita, kun sen avulla houkutellaan alueelle ulkomaisia investointeja ja lisää matkailijoita.

Karjalan kielen säilyttämiseksi tarvittava tietotaito on jo olemassa. Sen lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa ja resursseja. Poliittinen tahto on poliitikkojen asia. Sen sijaan Sukukansojen ystävät ja Nuori Karjala haluavat panostaa resurssipuoleen perustamalla karjalan kielen tukisäätiön, joka kerää yhteiskuntavastuun perusteella yrityksiltä lahjoituksia, jotka kanavoidaan kieltä ylläpitäviin hankkeisiin. Tässä kohtaa on muistettava, että lasten ja nuorten kielitaito on olennaisin asia, johon pitää panostaa.

Toivon menestyksekästä Kerähmöä kaikille ja kiitos vielä kutsusta.

Suuret passibot!

VII Karjalan Rahvahan Kerähmö Prääsässä 7.6.2013

Sukukansojen ystävien esittäytymistilaisuus su 28.4.2013

Innostuitko Ville Haapasalon matkoista suomensukuisilla alueilla?

Kiinnostaako kansainvälinen järjestötoiminta ja alkuperäiskansojen asiat?

Sukukansojen ystävät tarjoaa suomalais-ugrilaisesta kansainvälisestä yhteistyöstä kiinnostuneille henkilöille mahdollisuuden tutustua toimintaansa. Tapahtuma järjestetään sunnuntaina 28. huhtikuuta 2013 klo 14.00-16.00 Allianssi-talon Aktia-salissa (Asemapäällikönkatu 1, Helsinki). Tilaisuutta edeltävä kahvitarjoilu alkaa klo 13.30.

Tilaisuudessa Sukukansojen ystävien hallituksen jäsenet kertovat järjestön toiminnasta ja suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyöstä, minkä jälkeen ideoidaan yhdessä järjestön tämän vuoden toimintaa.

Sukukansojen ystävät ry on kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta suomalais-ugrilaisista kansoista ja kielistä. Järjestö toteuttaa projekteja Suomessa sekä muilla suomalais-ugrilaisilla alueilla yhteistyössä paikallisten järjestöjen kanssa. Järjestö edustaa Suomea Suomalais-ugrilaisten kansojen konsultaatiokomiteassa sekä Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitossa MAFUN:issa. Sukukansojen ystävät järjesti lokakuussa 2012 suomalais-ugrilaiseen designiin liittyvän tapahtuman Finno-Ugric Design Day ja julkaisi saamelaisten kansallispäivänä 2013 saamelaisista kertovan verkkojulkaisun.

Suomalais-ugrilainen yhteistyö tarjoaa mahdollisuuksia erityisesti kielistä, kulttuureista, kansainvälisistä suhteista ja alkuperäiskansojen oikeuksista kiinnostuneille henkilöille.

Sukukansojen ystävät on kaikille avoin järjestö ja sen toiminnan sisältöä pystyy helposti muovaamaan oman näköisekseen omalla aktiivisuudellaan.

Kahvitarjoilun vuoksi pyydämme ilmoittautumaan to 25.4. mennessä osoitteeseen sukukansojenystavat@mafun.org

Tiedustelut:
Sakari Linden, puheenjohtaja
Puh. 050-3037098

Sukukansojen ystävät ry:
Sähköposti: sukukansojenystavat@mafun.org
Verkkosivut: www.sukukansat.mafun.org
Facebook: www.facebook.com/sukukansojenystavat

Sukukansojen ystävät haluaa sukukansapäivästä liputuspäivän

TIEDOTE 11.4.2013
Julkaisuvapaa heti

Sukukansojen ystävät ry haluaa sukukansapäivästä liputuspäivän

Sukukansojen ystävät ry ehdottaa sukukansapäivän julistamista kansalliseksi juhlapäiväksi ja viralliseksi liputuspäiväksi. Suomalais-ugrilaista yhteistyötä tekevä järjestö haluaa, että lokakuun kolmas lauantai omistetaan Suomessa suomalais-ugrilaisille kansoille ja kielille.

Sukukansojen ystävät ottaa kantaa asiaan sen jälkeen, kun Unkarin parlamentti hyväksyi 9. huhtikuuta lain, jonka mukaan maassa juhlitaan lokakuun kolmatta lauantaita sukukansapäivänä. Lakiehdotusta kannatti 316 ja vastusti kuusi Unkarin parlamentin jäsentä. Viron parlamentti sääti jo vuonna 2011 lain, jonka mukaan sukukansapäivä on maassa kansallinen juhlapäivä ja samalla virallinen liputuspäivä.

Suomalais-ugrilaisten kansojen
lippu liehui Helsingissä jo
Sukukansapäivänä 2012.

Lisätietoa lipusta:

varpho.net/uflag/inf.htm

Sukukansojen ystävien puheenjohtajan Sakari Lindenin mukaan sukukansapäivän julistaminen kansalliseksi juhlapäiväksi ja viralliseksi liputuspäiväksi olisi luonnollinen asia:

- Sukukansapäivän virallinen juhlistaminen antaisi suomalaisille mahdollisuuden pitää yllä yhteyksiä kielisukulaisiinsa ja samalla tiedostaa omasta kielitaustastaan johtuvat erityispiirteet. Tulee muistaa, että suomen kielen kulttuurinen viitekehys avautuu vain yhteydessä Venäjän suomensukuisiin kieliin. Sukukansapäivän keskeisempi asema maassamme olisi myös kunnianosoitus omille suomalais-ugrilaisille kielivähemmistöillemme, saamelaisille ja karjalaisille.

- Suomen tulisi seurata Viron ja Unkarin esimerkkiä ja korostaa suomalais-ugrilaisia yhteyksiään kansallisen juhlapäivän muodossa.


Lisätiedot:
Sakari Linden
Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry
Puh. 050 3037098
sukukansojenystavat@mafun.org

Karjalan kielen ja kulttuurin tilanne Karjalan tasavallassa

Sukukansojen ystävät järjesti eduskunnan kansalaisinfossa keskiviikkona 27. helmikuuta karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin tilannetta Karjalan tasavallassa Venäjällä käsitelleen tilaisuuden. Tilaisuuteen puhujiksi olivat saapuneet Nuoren Karjalan toiminnanjohtaja Aleksei Tsykarev, karjalankielistä kielipesähanketta koordinoiva Natalja Antonova sekä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi, jotka lähestyivät kaikki tilaisuuden aihetta omasta näkökulmastaan. Tsykarev puhui karjalaisten yhteiskunnallisesta edustuksesta Venäjällä ja kansainvälisesti, Natalja Antonova kertoi karjalan kielen elvyttämisestä ja Janne Saarikivi valotti karjalan kielen tilannetta laajemmasta, suomalais-ugrilaisten ja maailman vähemmistökielten näkökulmasta.

Tilaisuutta seuraamaan oli saapunut myös kansanedustajia. Tilaisuudessa otettiinkin esille myös ajatus vuonna 1993 perustetun eduskunnan suomalais-ugrilaisen ystävyysryhmän toiminnan aloittamisesta uudelleen.


”Karjalaiset taistelevat olemassaolostaan”

Aleksei Tsykarevin mukaan karjalaiset taistelevat olemassaolostaan. Venäjän vuoden 2010 väestönlaskun mukaan karjalaisia Karjalan tasavallassa on 45 000, joista puolet puhuu äidinkielenään karjalaa. Karjalaisten lukumäärä oli tippunut kahdeksassa vuodessa 20 prosentilla.

Karjalaisten asiaa Karjalan tasavallassa ajaa 30 kansalaisjärjestöä. Tänä vuonna on karjalaisten kannalta tärkeä vuosi, sillä tasavallan päämies Aleksandr Hudilainen on nimittänyt vuoden 2013 karjalan kielen ja kulttuurin vuodeksi.. Tänä vuonna kesäkuussa järjestetään myös karjalaisten VII Kerähmö. Kerähmö kerää tänä vuonna ensimmäistä kertaa karjalaisia myös Suomesta sekä muualta Venäjältä, erityisesti Tverin alueelta. Kerähmössä on tarkoitus päättää tulevista hankkeista neljäksi vuodeksi eteenpäin.

Tsykarevin edustaman Nuoren Karjalan tavoitteena on karjalaisuuden popularisoinnin avulla säilyttää karjalan kieli ja karjalainen kulttuuri. Nuoren Karjalan mukaan karjalan kielen säilyttäminen on tärkeää koko tasavallan kannalta, koska sen olemassaolo voi olla kiinni sen erityisleimaisuudesta. Venäjällä on ollut suunnitelmia liittää alueita yhteen ja luoda uusia suuralueita.

Karjalaisjärjestöjen tavoitteina on saada karjala hallinnon virallisten dokumenttien kieleksi. Karjalassa tulisi Tsykarevin mukaan myös järjestää kansanäänestys karjalan muuttamiseksi tasavallan viralliseksi kieleksi. Valitettavasti suurin osa alueen puolueista on nähnyt tämän uhkana.

Tsykarevin mukaan kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi tarvitaan aikaisempaa laajempaa suhtautumistapaa ja uusia näkökulmia. Kielen ja kulttuurin ohella myös sosiaalisille ja taloudellisille hankkeille on tilausta ja vasta silloin voidaan kaikki potentiaali saada käyttöön tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tsykarev kertoi Sukukansojen ystävien tilaisuuden kanssa samalla viikolla pidetystä Karjalan tasavallan karjalaisten, vepsäläisten ja suomalaisten neuvoston kokouksesta. Siellä käsiteltävinä olivat Periodika-kustantamon kohtalo. Vähemmistökielisiä julkaisuja kustantava Periodika halutaan joidenkin esitysten mukaan liittää samaan konserniin tasavallan muiden tiedotusvälineiden kanssa, jolloin se ei olisi enää yhtä itsenäinen kuin aikaisemmin. Lisäksi kokouksessa oli määrä antaa Aleksandr Hudilaiselle esitys vähemmistökielisten internetresurssien lisäämisestä.

Nuori Karjala tekee laajasti kansainvälistä yhteistyötä. Järjestö kuuluu Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liittoon MAFUN:iin, minkä lisäksi se osallistuu Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin ja edustaa karjalaisia kansainvälisessä alkuperäiskansojen liikkeessä. Tsykarev sanoi näkevänsä karjalan kielen ja kulttuurin säilyttämisen kannalta paljon potentiaalia Suomen ja Karjalan yhteistyössä. Hän haluaa panostaa Nuoren Karjalan ja Sukukansojen ystävien yhteiseen ideaan yritysten yhteiskuntavastuuhankkeesta, jossa voitaisiin yhdistää Karjalan tasavallan johdon halu houkutella suomalaisia investoijia alueelleen, suomalaisen liike-elämän tavoite uusista liiketoimintamahdollisuuksista ja Karjalan alkuperäiskansojen toive lisäresursseista kieltensä ja kulttuuriensa säilymisen turvaamiseksi. Nuori Karjala ja Sukukansojen ystävät haluavat perustaa Karjalaan säätiön, joka kanavoisi yksityisten toimijoiden lahjoituksia kieli- ja kulttuurihankkeisiin.

Aleksei Tsykarev toivoi, että suomalais-ugrilainen yhteistyö saisi lisäpotkua parlamenttien välisestä yhteistyöstä. Virossa on jo aktiivinen suomalais-ugrilainen yhteistyöryhmä ja Tsykarev toivoi sellaisen perustamista myös Suomen eduskuntaan. Karjalan parlamentissa saattaisi Tsykarevin mukaan olla myös halua kyseisenlaiseen yhteistyöhön.


Sosiaalinen media apuna lasten ja nuorten äidinkielellisen identiteetin vahvistamisessa

Äidinkielenään aunuksenkarjalaa eli livviä puhuva Natalja Antonova kertoi karjalan kielen elvyttämisestä. Antonovan mukaan kielen tilanne on huono ja se häviää nopeasti sekä Vienassa että Aunuksessa. UNESCO:nkin mukaan karjala on jo uhanlainen kieli.

Tänä päivänä vanhat ihmiset puhuvat ja ymmärtävät luontevimmin karjalaa. Karjalaa puhuvia nuoria on nykyään enää alle 2000. Antonova on kuitenkin optimistinen sen suhteen, että karjala voi säilyä muuallakin kuin kylissä, sillä karjalankieliset alakulttuurit ovat yleistyneet. Karjalankielinen rock, pop, teatteri, kirjallisuus ja sosiaalisen median ryhmät ovat todistaneet, että karjala sopii myös kaupunkiin.

Antonovan mukaan pitäisi keskittyä lasten ja nuorten äidinkielisen identiteetin vahvistamiseen. Tässä apuna ovat sosiaalinen media, foorumit ja blogit. Nuorten aktiivisemmassa karjalan kielen käytössä ongelmana on kuitenkin usein pelko huonosta kielitaidosta.

Karjalaa opiskelevilla nuorilla on kielen opetusta 1-2 kertaa viikossa.  Lasten opetuksessa periaatteena on heidän tutustuttamisensa äidinkieliseen kulttuuriin. Lisäksi on kielipesiä, joiden toiminnassa on kuitenkin ongelmia. Kielipesiä tarvitaan, kun vanhemmat eivät voi enää siirtää kielitaitoa kotona lapsilleen. Karjalassa viranomaiset eivät ole tukeneet suurta muutosta kohti kielipesiä. Luontevaa kielikylpyä ei ole ollut. Toivoa luo kuitenkin mahdollinen kielipesien verkostoituminen, mahdollisesti myös Suomen puolelle, sekä opetusmateriaalin luominen yhteistyössä.


Tarvittava osaaminen karjalan kielen pelastamiseksi on jo olemassa

Professori Janne Saarikivi halusi korostaa, että karjalan kielen vaikea tilanne ei ole maailmassa ainutlaatuinen, vaan maailma on täynnä uhanalaisia kieliä. Monet maailman vähemmistökielet tekee haavoittuvaiseksi koulutusjärjestelmä, joka nostaa tiettyjä kirjakieliä ylitse muiden. Entistä enemmän kielet nähdään pelkkänä työvälineenä, mikä heikentää koulutusjärjestelmän ulkopuolelle jäävien kielten statusta.

Saarikivi pitää tärkeänä, että vähemmistökieliä tuetaan,. Kielet ovat maailman kulttuuriperintöä ja ajattelun ja luomisen välineitä. Kieli on tärkeimpiä tekijöitä, joka vaikuttaa identiteettiin ja persoonallisuuteen. Tavoitteessa auttaa käsitys siitä, että ihmiset voivat omaksua monikielisen identiteetin. Vähemmistökielten tilanteeseen onkin mahdollista vaikuttaa aktiivisin toimin koulutuksen ja hallinnon avulla.

Suomalais-ugrilaisella yhteydellä tulisi Saarikiven mukaan olla Suomessa tärkeä asema. Tällä hetkellä Suomen koulujärjestelmä korostaa kuitenkin länsieurooppalaista yhteiskuntaa ja antiikin perintöä ja suomalaisten kielitaustaan liittyvät suomalais-ugrilainen yhteys ja identiteetti ovat unohtuneet lähes täysin. Tätä varten Saarikivi toivoikin eduskunnan suomalais-ugrilaisen ystävyysryhmän aktivoituvan uudelleen. Hän toivoi ryhmän luovan yhteistyösuhteita, ja nostavan yhteistyömahdollisuuksia suomalais-ugrilaisten alueiden välillä niin kulttuurissa kuin esimerkiksi taloudessa. Kaiken toiminnan taustalla tulisi olla tavoite suomalais-ugrilaisen kieli- ja kulttuuridiversiteetin säilymisestä.

Saarikiven mukaan pudotus karjalan puhujien määrässä on ollut hurja. Neuvostoliiton aikana karjalaa puhui vielä 300 000 ihmistä, mutta nyt uhkaavat loputkin mennä, koska kieli ei siirry sukupolvelta toiselle. Karjalan kielen asialla on kiire, jos halutaan toimia. Saarikiven mukaan kaikki muutokseen tarvittava tietotaito on kuitenkin olemassa, jos sitä halutaan käyttää. Tilanteeseen reagoimiseksi tarvitaan vain resursseja, tilanteen tiedostamista ja poliittista tahtoa.

Sakari Linden

Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry

Saamelaiset Suomessa: Näkökulmia ja ääniä tämän päivän saamelaisuuteen

Mistäpäin Suomea voi löytää saamelaisperäisiä paikannimiä?

Mikä ihme on ČSV?

Miltä Suomen saamelaiskielet näyttävät?

Missäpäin maailmaa saamelaisten tilanne on erityisen huolestuttava?

Entä minkälaista on saamelainen viihdemaailma?

…

Näihin ja moniin muihin saamelaisia koskeviin kysymyksiin löytyy vastauksia ja näkökulmia ensimmäisestä, kattavasta suomenkielisestä internet-julkaisusta nimeltä Saamelaiset Suomessa: Näkökulmia ja ääniä tämän päivän saamelaisuuteen. Julkaisu on Sukukansojen ystävät ry:n toimittama.

Lue pdf-julkaisua tästä

Juhlistamme yhdessä saamelaisten kansallispäivää ja julkistamme Saamelaiset Suomessa -julkaisun 6.2.2013 klo 17:30–19.30 Kaisaniemessä, Metsätalolla (Unioninkatu 40, 3. krs ja sali 10).

Julkistamistilaisuuden sisältö on seuraava:

17.30–18
Kahvitarjoilu

18–18.10
Brändäyksen tärkeys ja uuden kuvan luominen: Saamelaiset Suomessa -julkaisu, Helga Siljander (pohjoissaame, suomi)

18.10–18.20
Graafisen suunnittelun hyödyntäminen suomalais-ugrilaisten kansojen esilletuomisessa: Alexandra Kellner & Niko Partanen (suomi)

18.20–19
Paneelikeskustelu:   Sakari Linden (Sukukansojen ystävät ry, puheenjohtaja)
                                    Janne Saarikivi (Helsingin yliopisto, professori)
                                    Petter Morottaja (inarinsaamelainen järjestötyöntekijä)
                                    Anita Pesonen (inarinsaamelainen eläkeläinen)
                                    Reetta Toivanen (Erik Castrén -instituutti, tutkija)
                                    Niko Partanen (Sukukansojen ystävät ry)
                                    Keskustelun vetää Helga Siljander (Sukukansojen ystävät ry)

Varsinaisen ohjelman päättymisen jälkeen on vielä mahdollista jäädä keskustelemaan vapaamuotoisesti klo 19.30 saakka.

Tilaisuus on avoin kaikille, bures boahtin!

Kahvitarjoilun vuoksi pyydämme ilmoittamaan osallistumisesta etukäteen joko Facebookissa tai sähköpostitse: sukukansojenystavat[ät]mafun.org.

Lisätietoja hankkeesta ja tilaisuudesta:

Helga Siljander, päätoimittaja
+358 400 125 799
helga.siljander[ät]gmail.com

http://www.facebook.com/events/425024034239635/

* Jos odotat näkeväsi tässä julkaisussa poron, kodan tai neljäntuulenlakin, tulet pettymään.

* Jokainen tilaisuuteen osallistuja saa omakseen Saamelaiset Suomessa -julkaisun paperiversion.

Suomalais-ugrilaisuus on näkyvästi esillä vuonna 2013

Uusi vuosi oli tuskin ehtinyt alkaa, kun Yle Teema alkoi näyttää Ville Haapasalon uutta matkailuaiheista TV-sarjaa Suomensukuiset 30 päivässä. Sarjassa Haapasalo matkustaa läpi Venäjän suomalais-ugrilaisten alueiden ja esittelee niiden kulttuureja. Sarjassa vieraillaan Marinmaalla, Mordvassa, Udmurtiassa, Komissa ja Hanti-Mansiassa.

Suomensukuiset 30 päivässä antaa kymmenille tuhansille suomalais-ugrilaisia kansoja tuntemattomille suomalaisille mahdollisuuden todeta, että kielisukulaisillamme on kiehtovat ja elävät kulttuurit omilla asuinalueillaan Venäjällä. Sarja on suuri mahdollisuus popularisoida suomalais-ugrilaista kansainvälistä yhteyttä, joka on osa suomalaisten kieleen liittyvää taustaa. Suomalais-ugrilaisuus on nähtävä aiheena, joka luonnollisesti yhdistää viime vuosina voimakkaasti länteen suuntautuneen maamme itään. TV-sarja vahvistaa Sukukansojen ystävien näkemystä, jonka mukaan suomalais-ugrilaisuudella on mahdollisuus toimia hyvien naapurisuhteiden ja pehmeän vallan lähteenä Suomelle.

Suomen naapurissa on alkanut tärkeä vuosi karjalaisille. Karjalan tasavallan päämies Aleksandr Hudilainen julisti vuoden 2013 karjalaisen kulttuurin ja karjalan kielen vuodeksi. Vuoteen sisältyy muun muassa 7. kesäkuuta Prääsässä pidettävä VII karjalaisten kerähmö. Lisäksi Sukukansojen ystävien hyvä yhteistyökumppani Nuori Karjala täyttää helmikuussa 20 vuotta.

Sukukansojen ystävät jatkaa suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyötä myös vuonna 2013. Viime vuonna menestyksekkäästi järjestetty Finno-Ugric Design Day saa jatkoa ja järjestömme tiedottaa myöhemmin suunnitelmistaan lokakuun sukukansapäivää varten. Tänäkin vuonna Sukukansojen ystävien tavoitteena on edistää suomalais-ugrilaisten kansojen ja kielten tunnettuutta Suomessa, kasvattaa sen yhteiskunnallista roolia maassamme, tehdä yhteistyötä suomalais-ugrilaisten kansojen välillä ja edistää kielisukulaistemme oikeuksia niin Suomessa kuin muuallakin.

Sukukansojen ystävät haluaa kehittää toimintaansa ja löytää työhönsä uusia innokkaita aktiiveja. Suomalais-ugrilainen yhteistyö on aitoa kansainvälisyyttä tarjoava ala erilaisista kielistä, kulttuureista ja myös laajemmin yhteiskunnasta kiinnostuneille henkilöille. Järjestömme on kaikille avoin ja sen toiminnan sisältöä pystyy helposti muovaamaan oman näköisekseen omalla aktiivisuudellaan.

Hyvää suomalais-ugrilaista vuotta kaikille toivottaen,

Sakari Linden

Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry